Anna itsellesi, mikä sinun on.

Pitäisi muistaa rakastaa itseään. On niin vaikeaa hyväksyä arkipäiväänsä kun kaikki oleva huutaa "toistoa, toistoa". Tulee perjantai, ja lapset ovat nukkumassa, etkä yhtäkkiä löydäkään mitään tekemistä. Lepäät sohvalla kämmenet sylissä, mietit mitä tekisit ettet tulisi hulluksi. Jotain vaihtelua, kiitos.

Arki puristaa kämmenet nyrkkiin, ja sitä miettii mitä merkitystä millään on. Kaikki ympärillä on rakasta, mutta oma sielu on jäänyt hoitamatta. Missä vaiheessa jätin itseni kyydistä?

Miksi tunnen turhautuneeni kaikkeen? Olen elänyt elämäni Korkeampaa Tarkoitusta varten, jotain mystistä elämää jonka piti toteutua kuin itsestään, mutta intohimo hukkui jonnekin matkan varrelle enkä löytänytkään tehtävääni.

Olen vain tässä, miettien... Kupla vahvistuu ja maailma pyörii sen ympärillä.