Vainoharhaisuuteni vei voiton ja luin hänen puhelimensa. Edellisestä kerrasta onkin aikaa.

Jo jonkin aikaa sitten hänen eräs ystävänsä oli löytänyt hänen ex-tyttöystävänsä tiedot ja välitti ne hänelle. Mukaan tuli innokas kehotus ottaa yhteyttä, että tyttö tietäisi kuinka entinen poikaystävä vielä silloin tällöin ajattelee häntä. Ehdotus oli mielestäni vastenmielinen enkä uskonut miehen tarttuvan siihen.

Luulin väärin. Mies vahvisti ystävälleen että oli alkanut viestitellä tämän naisen kanssa. Jopa niin pitkälle että suunnittelevat tapaamista. Asiasta ei tietysti kerrottu minulle.

Jokin hänen olemuksessaan mättää kun hänellä on salaisuuksia. Liian ystävällinen, liian kerkeä kertomaan kuinka hän haluaa minua. Liian huono omatunto paistaa.

Tunnen itseni alhaiseksi koska tutkin hänen viestinsä, ja nyt olen epätoivoinen koska en voi sanoa mitään. Toisaalta en tiedä hermoilenko turhaan. Ehkä hänen aikeensa ovat viattomat.

Minua raastaa sisältäpäin, en kykene toimimaan kuten normaalisti. Haluaisin heittää myrkkyni hänen kasvoilleen ja itkeä raivoni pihalle, mutten voi, ja osa minusta heristää sormea koskapa "teen kärpäsestä härkäsen".

En osaa edes pohtia muita vaihtoehtoja kuin lähteminen jos se on totta että hän haluaa lämmitellä tuota vanhaa juttua. Viestien perusteella siltä näyttäisi, kun käydään läpi nuoruusvuosien hekumaa.

Kylläpä minä osaan valita mieheni.